Ajatuksia elämästä, päätöksenteosta, politiikasta ja itse asiassa ihan mistä vain.

Yksityisautoilusta ja julkisesta liikenteestä Uudellamaalla


Omalla autolla vai julkisilla? Siinäpä meidän uusmaalaisten pulma.

Itselleni oman auton käyttö on luontevin liikkumistapa jo siitäkin syystä, että yksinkertaisesti pidän autolla ajamisesta. Ei tämä toki ainoa syy ole, vaan tarvitsen autoani ihan vain jokapäiväisestä elämästä suoriutumiseen. Tämänhetkinen työni on sen luonteista että joudun – tai pääsen – liikkumaan eri paikkojen välillä päivän aikana ja työaikani ovat epäsäännölliset. Julkisen liikenteen käyttö odotusaikoineen ei työaikataulujeni puitteissa olisi mahdollista.

Lasten (ja yhtä lailla aikuistenkin) harrastukset tuovat myös oman, mielenkiintoisen liikkumistarpeensa. Harrastuspaikat eivät välttämättä ole julkisten liikenneyhteyksien varrella tai aikataulut eivät sovi yhteen. Halutaanko laittaa pieni jääkiekonpelaaja ison varustekassin ja mailan kanssa menemään linja-autolla hallille tai pikku saksofonisti kävelemään instrumentteineen yksin kotiin pimeän aikaan? Jos etäisyydet ovat pitkät, oman auton käyttö saattaa olla paitsi järkevintä myös välttämätöntä jo ajankäytönkin kannalta.

Aika monella on sukulaisia tai ystäviä ympäri Suomen, ja monelle luontevin tapa käydä kauempana kyläilemässä on oma auto. Toki VR tai linja-auto kuljettaa (jos ei tule yllättäviä muuttujia esteeksi), mutta ensin on päästävä jotenkin asemalle, ja esimerkiksi viisihenkisen perheen junalipuille tulee jo melko lailla hintaakin. Ja jos mennään kylään pidemmäksi aikaa, on yleensä otettava mukaan kaikenlaisia tarpeellisia tavaroita, ja autolla nekin kulkevat helpommin kuin junalla.

Usein ratkaisevin syy oman auton valitsemiseen julkisen liikenteen sijaan on aikataulujen yhteensovittaminen. Niille, joiden työt ovat säännöllisiä eli samassa paikassa ja samaan tai vähintäänkin ennalta tiedettävään aikaan, julkisen liikenteen käyttö on mahdollista. Jos taas työpäivä koostuu esimerkiksi asiakaskäynneistä tai palavereista eri paikoissa, on oma auto käytännössä välttämätön.

Uskoisin että yllä mainitut seikat ja perusteet yksityisautoilun tarpeellisuudelle ovat hyvin tuttuja meille uusmaalaisille. Osan liikkumisestaan voi varmasti hoitaa julkisilla välineillä tai vaikkapa polkupyörällä, mutta kaikkea ei voi. Sen takia perheissä pidetään autoa – ja kun se auto kerran on pihassa, tulee sillä sitten hoidettua kaikki menot. Moni Monista muista Uudenmaan paikkakunnista poiketen Vantaalla ja Espoossa julkinen liikenne on melko tehokasta, mutta näissäkin kaupungeissa asutus on hajaantunut eri keskuksiin, ja esimerkiksi Vantaalla ei poikittaisliikenne toimi kovinkaan hyvin. Yksityisautoilua tarvitaan myös näissä paikoissa.

Jos ja kun julkinen liikenne halutaan saada toimimaan Uudellamaalla ja pääkaupunkiseudulla siten, että se palvelisi kansalaisia tyydyttävästi myös Helsingin ulkopuolella, pitäisi pyrkiä saamaan kaikki kehyskunnat saman liikennöitsijän toiminta-alueeseen. HSL:n toiminta-alue kattaa tällä hetkellä Vantaan ja Espoon lisäksi Kirkkonummen, Keravan, Sipoon ja Kauniaisen. Muiden kuntien joukkoliikenneratkaisut ovat enemmän tai vähemmän paikallisia, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettei kuntien rajat ylittävä liikenne ole kovinkaan hyvin synkronoitavissa. Junaliikenne on tietysti eri asia, niissä kunnissa joihin raiteet ulottuvat.

Niin kauan kuin yllä mainittu yhteneväisyyden mukanaan tuoma ja sujuvuus ei toteudu, täytyy meidän antaa ihmisille mahdollisuus täysipainoiseen yksityisautoiluun koko Uudenmaan alueella ja mahdollistaa liikennöinti myös Helsinkiin. 

Lisätietoja
Kimmo Kakko
www.kimmokakko.fi

 

Miten arvostamme kotiäitejä?

 

Paljon puhutaan naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon toteutumisesta – tai lähinnä sen toteutumatta jäämisestä. Eroa on, sitä ei voi kieltää, mutta haluaisin nostaa keskusteluun myös toisen, suorastaan käsittämättömän epäkohdan: kotiäitien olemattoman eläkekertymän.

Vielä 1970- ja 80-luvuilla oli paljon kotiäitejä. Tämä selittyy osittain sillä, että elinkustannukset olivat halvemmat, naisten työllistyminen hankalampaa ja perheiden elämä oli nykyistä enemmän omavaraista. Kotiäitiys oli monelle luonnollinen valinta. Tällä hetkellä juuri nämä kotiäidit ovat eläköitymässä, ja heidän eläkekertymänsä on todella pieni. Sillä tulee hädin tuskin toimeen. Useassa tapauksessa joudutaankin turvautumaan yhteiskunnan tarjoamiin muihin tukipalveluihin.

Nykyään kotiäitiys ei ole yhtä yleistä kuin aikaisempina vuosikymmeninä, mutta onneksi kotiäitejäkin vielä on. On myös huomioitavaa, että nykyään lapsia hoidetaan kotona huomattavasti vähemmän aikaa kuin aikaisemmin. Monelle perheelle tämä ei ole arvovalinta vaan taloudellisen tilanteen sanelema välttämättömyys. Toki myös Suomen päiväkotipalvelut ovat kehittyneet huimasti tässä ajassa, mikä on hyvä asia.

Itse olen kasvanut kotiäiti-kodissa, hyvässä sellaisessa. Vaikka äitini menikin kodin ulkopuolisiin töihin meidän lasten hieman vartuttua, on kotiäitinä työskennelty aika jättänyt jälkensä hänen eläkekertymäänsä. Olen kuitenkin onnellinen siitä, miten pääsin lapsuuteni viettämään.

Miksi yhteiskuntamme ei tunnu arvostavan kotiäitejä? Kotona olevien äitien – ja tietenkin myös isien – arvoa on syytä nostaa esiin. He tekevät oikeasti tärkeää työtä!

Tilannetta voisi lähteä parantamaan ainakin niin, että myös kotona olevalle vanhemmalle kertyisi tietynlaista eläkettä, joka määräytyisi esimerkiksi jonkinlaisen keskiansiotulon perusteella. Lisäksi voitaisiin panostaa nykyistä enemmän myös töihin paluuseen, kun sen aika on. Mahdollisia ratkaisuja olisivat esimerkiksi koulutustarjonta tai palkkaustuki.

Yksi tilannetta helpottava tekijä, jota myös tulisi tarkastella, on vanhempainvapaiden ja lomien vapauttaminen siten, että perhe voisi keskenään sopia, kuka pitää milloinkin vapaata. Uskon ja tiedän, että perheyksiköllä itsellään on paras tieto ja tuntemus omien asioidensa järjestelyistä. Siihen ei tarvita valtion holhousta – mutta arvostusta tarvitaan.

Talousarvio 2019, Nurmijärvi

SMP-ryhmän ryhmäpuhe 14.11.2018 Nurmijärven valtuustossa

 

No nyt on jälleen se aika, kun pitäisi päättää talousarviosta ensi vuodelle ja siihen liittyvää

suunnitelmaa seuraaville vuosille. Toki näitä on valmisteltu jo pitkin vuotta virkamiesten ja luottamushenkilöiden toimesta useammassa eri vaiheessa ja elimessä, nyt ne pitää sitten nuijia.
Tänä vuonna talousarvion laadintaan on tuonut lisämielenkiintoa usean johtavan viranhaltijan vaihtuminen, tulevat sote-ratkaisut (omat ja Valtiolta tulevat) ja sitten erittäin mielenkiintoinen lukio-keissi. Toivottavasti tänään ei nähdä kovinkaan dramaattisia muutoksia valmisteltuihin asioihin ja päästään tekemään päätökset sulassa sovussa, jos ei muuten niin sitten äänin 26-25.

 

Talousarviota olemme päättämässä noin 3 miljoonaa alijäämäiseksi. Tämä kuulostaa niin kovin tutulta, samansuuntaiset luvut ovat pyörineet jo edellisinäkin syksyinä. Siis budjetin alijäämäisyys. Toisaalta aika usein alijäämäisestä budjetista huolimatta olemme tehneet ylijäämäisen tuloksen. Saa nähdä kuinka tämän version käy.

Nyt suunniteltavalla kaudella 2019 - 2021 olemme hyväksymässä alijäämisiä budjetteja joka vuodelle ja lähtökohtaisesti se ei kuulosta hyvältä. On toki huomattava että aikaisempi päätöksemme siirtää sote-palvelut pois kunnalta, vaikuttaa talouden suunnitteluun ja sinänsä vertailujen tekeminen on hankalampaa. Onneksi nämä jäljemmät vuodet ovat vasta arvioita, ja niihin palataan jo ensi syksynä. Uskotaan, että ensi vuonna meillä on lisätietoja tulevista muutoksista ja saisimme tehtyä seuraavan arvion ylijäämäiseksi.

 

Ehkäpä suurin meidän suunnitelmia hankaloittava kokonaisuus tällä hetkellä ovat jo hyväksytyt, ja hyväksynnän alla olevat, varsin mittavat investoinnit ja niiden rahoittaminen. Eritoten lisälainan otto painaa omavaraisuusastettamme huolestuttavasti alaspäin. Kun omat rahat eivät riitä, niin pakko on lainata. Tai tehdä erilaisia päätöksiä.
Toisaalta tänäänkin meillä on päätöksen alla sellaisia asioita, jotka on pakko ratkaista suuntaan tai toiseen jotta emme lamauttaisi omaa koneistoamme, esimerkiksi koulutuksen suhteen. Kun päätämme asioista, yritetään nähdä vähän kauemmas eteenpäin ja ajatella miten maailma ympärillämme muuttuu ja miten meidän pitäisi muutoksiin vastata.

Uskomme kuitenkin että toimintaa tehostamalla, etsimällä rohkeasti uusia ratkaisumalleja, muistaen vahvuutemme maalaiskuntana, kuntastrategiaa seuraten ja tekemällä yhteistyötä sekä virkamiesten että päättäjien kesken, onnistumme varmasti työssämme.

 

Hyvät ystävät,

SMP-ryhmälle on aina ollut tärkeää kuntalaisten palveluiden turvaaminen. Niin ne ovat tänäkin syksynä, ja omalta osaltamme pyrimme vaikuttamaan siihen, että pystymme takaamaan kuntalaisille toimivat peruspalvelut, sekä muut tarvittavat palvelut joita tarvitaan kuntamme pitämisenä elinvoimaisena ja haluttavana asuinpaikkana myös tulevaisuudessa. Mainittakoon myös että mielestämme Nurmijärvi pitää pitää maalaiskuntana, ja hyödyntää tämän statuksen tuomia etuja.

 

SMP-ryhmä haluaa kiittää virkamiehiä, luottamushenkilöitä ja kaikkia talousarvion tekemiseen osallistuneita tahoja. Toivotamme jatkossa kaikille rohkeutta ja viisautta suunnitella tulevaa taloutta siten, että se palvelee sekä kuntalaisia että kuntaa.

Kiitos.

 

14.11.2018

 

Kimmo Kakko

Nurmijärvi

SMP-ryhmä, Sininen Tulevaisuus

Pohjavedet, tärkein luonnovaramme

 

Pohjavedet, tärkein luonnonvaramme

 

Suomessa on tunnetusti maailman puhtainta vettä, ja esimerkiksi raikas, juomakelpoinen vesijohtovesi on meille jokapäiväinen ylellisyys, johon olemme tottuneet. Nykyajan muuttuvassa maailmassa myös vetemme ovat kuitenkin uhattuina erilaisin tavoin.

 

Meillä Uudellamaalla on runsaasti pohjavesialueita, melkein 400. Uudenmaan ELY-keskus ja kunnat ovatkin, osin EU:n vesipuitedirektiivin ansiosta, panostaneet pohjavesien suojelemiseen laatimalla suojelusuunnitelmat 1- ja 2-luokan pohjavesialueille. Suunnitelma on laadittu noin 80 %:lle alueista. Tilanne on siltä osin hyvällä mallilla. Pelkästään tämän tason suojelu ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitsemme myös lainsäätäjien apua.

 

Tulevaisuudessa on varmistettava, että tärkein luonnonvaramme myös säilyy meillä, itsenäisessä omistuksessa ja tuhoutumattomana. Nykyään vesiämme uhkaa merkittävällä tavalla esimerkiksi kaivostoiminta, joka ulottuu vaikutuksineen yhä lähemmäs meitä uusmaalaisia. Vastikään tulleen tiedon mukaan Valkeakoskella on myönnetty lupa kaivostoimintaan, joka tulee varmasti uhkaamaan alueensa pohjavesiä, sanottiin lupaehdoissa mitä tahansa. Vastaava tilanne on myös Kuusamossa, jossa vesivarantojen lisäksi ovat vaarassa myös Suomen ehkäpä tunnetuimmat retkeilyalueet. Toinen vaaran paikka on pohjavesialueiden myyminen kansainvälisille toimijoille. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa meillä ei olisi minkäänlaista sanavaltaa omaan veteemme, vaan se kuljetettaisiin kalliilla rahalla meiltä pois. Näin ei saa käydä!

 

Tulevaisuudessa vesi tulee olemaan maailmassa ylellisyystarvike. Tietyt alueet tulevat kärsimään yhä pahenevasta ja laajenevasta kuivuudesta, kun taas jollain alueilla vesi saattaa vastaavasti lisääntyä. Kun tämä ilmiö voimistuu, seuraukset ovat huomattavat, ja silloin puhdas vesi on kullanarvoista.

 

Tarkistamalla kaivoslakia ja rajaamalla pohjavesialueet vain suomalaiseen omistukseen, pystymme varmistamaan elämän kannalta ehdottoman tärkeiden pohjavesien säilymisen meillä itsellämme ja ylipäätään niiden olemassaolon. Suojellaan kansallisia vesivarantojamme!

Järkeä päätöksen tekoon

Pidetään selkeää linjaa:
- Kokonaisuuden hahmottaminen
- Kunnan peruspalveluiden turvaaminen, eritoten SOTE:n jälkeen
- Realismi, kaikkea ei voi saada jokapaikkaan
- Tulot > menot

Kirjaudu

Sininen Tulevaisuus

- Turvallisuus on perusoikeus
- Työ ja yrittäjyys
- Toimiva liikenne
- Suomalaisen osaamisen ja kulttuurin puolesta
- Avointa ja reilua oikeuspolitiikkaa

Monday the 24th. Kimmo Kakko, kokonaisvaltaista osaamista Nurmijärven edestä!. Powered by 888poker review - All rights reserved.